AMERIKAN KUULUMISIA 2001 / Törniläinen 2/2001
Ilkka Niemisellä oli tilaisuus tämän vuoden aikana vierailla kahdesti USA:ssa omien työprojektien tiimoilta. Sattumien ja Perinnekillalle tuttujen Lassen upseeritovereiden Clyde Sinceren ja Charlie Nortonin avustuksella sain mahdollisuuden tavata erikoisjoukkojen legendoja ja nykyisiä vaikuttajia.
Maalis-huhtikuun vaihteessa Ft. Braggissa tapahtuisi: Paikalle saapuisi Clyden ja Charlien mukaan n. 300 Erikoisjoukkojen ja MACV-SOG-veteraania, joista lähes kaikki tunsivat Lauri Törnin. MACV-SOG yksikkö, jossa Lauri Törnikin palveli kadotessaan, juhlisi Yhdysvaltain presidentin toimesta yksikölle myönnettyä Presidential Unit Citation arvomerkkiä. Arvomerkki myönnetään yksikölle, joka on osoittanut erityistä urhoollisuutta.
Ajomatkamme Washington DC:stä maailman toiseksi suurimpaan sotilastukikohtaan Ft Bragg:iin kesti viitisen tuntia, kelin vaihtuessa matkan aikana keväisestä etelävaltion kesäksi. Perille päästyämme majoituimme Hotel Bordeaux:iin, jossa myös virallinen iltajuhla seuraavana päivänä tapahtuisi. Juhlallinen PUC-arvomerkkien jako tapahtui aamulla Smoke Bomb Hill:illä, jossa myös sijaitsee erikoisjoukkojen päämaja. Juhlapuheen pitäjänä toimi erikoisjoukkojen komentaja kenraaliluutnantti Dough Brown. Puheensa jälkeen hän ojensi PUC-mitalin jokaiselle MACV-SOG veteraanille sekä vielä aktiivipalveluksessa oleville Vietnamin sodan veteraaneille.
Smoke Bomb Hill:in mitalienjakotilaisuus
Minulla oli miellyttävä tilaisuus samassa tilaisuudessa ojentaa Perinnekillan Ritari-sarjan Törni-puukot neljälle erikoisjoukkojen kenraalille terveisenä Suomesta. He olivat kenraaliluutnantit William P. Tangney, Bryan Brown, kenraalimajuri William G. Boykin, sekä prikaatin kenraali Eldon A. Bargewell. He kaikki lupasivat käyttää puukkoa mahdollisimman paljon kenttäolosuhteissa Perinnekillan toivomuksen mukaan.
Virallisen mitalinjakotilaisuuden jälkeen oli ryhmäkuvien ja vapaan seurustelun aika. Useat veteraanit lähestyivät minua kuultuaan minun olevan Suomesta ja ”Larry Thorne Memorial Foundation”- kuten Perinnekilta siellä tunnetaan, jäsen. Erityisesti mainintoja tuli Lassesta hiihdonopettajana ja erinomaisen kunnon omanneena esimiehenä. Pyytäessäni Lassen vanhoja alaisia yhteiskuvaan syntyi suoranaista ruuhkaa, joka selvisi kenraali Eldon Bargewell:in* ottaessa komennon ja järjestäessä vanhat asetoverinsa yhteiskuvaan.
*Kenraali Bargewell on aktiivipalveluksessa ja vastuussa (10/01) erikoisjoukkojen operaatioista Afganistanissa
Lauri Törnin USA:n aseveljiä
Iltapäivällä Ft Bragg:in varuskunta-alueen kiertoajelun päätteeksi siirryimme erikoisjoukkojen museoon, jossa törmäsimme kahteen tuttuun SF-veteraaniin. Hans Manz ja Charles Petry olivat päätyneet kiertoajelun sijaan museotiloihin Green Beret Sports Parachute Bar:in kautta. Charles Petry johti tiedustelupartiota, jonka maahanlaskuoperaatiosta palatessaan Lasse katosi. Petry oli viimeinen, joka näki Lassen hengissä.
Varsinainen pääjuhla oli Hotel Bordeaux:in juhlasalissa, jonne saapuikin noin 800 erikoisjoukkojen ja MACV-SOG veteraania. Clyde ja Charlie toimivat isäntinäni ja näin tutustuin helposti Lassen palvelustovereihin. Ensimmäisten tutustumieni joukossa oli John Plaster, jolta sain hänen kirjansa ”SOG, A Photo History of the Secret Wars”. Erikoisjoukkojen miesten on tapana kirjoittaa nimensä tähän kirjaan ja aloitinkin heti nimienkeruun. Tutuiksi tulivat Billy Waughn, David ”Bulldog” Smith, Jake Jacobson, Robert Jack, Ray Chambers, Sully de Fontaine ja monet muut. Illan päätteeksi arviolta 300 allekirjoitusta oli päätynyt kirjan sivuille, osa hyvinkin henkilökohtaisia, tyyliin :” Larry, I am sorry. See You soon.”
Illan isäntänä toimi kenraalimajuri William Boykin, joka esitteli Perinnekiltamme ja minut juhlayleisölle. Mieleenpainuvaa oli kun olin esittänyt tervehdykseni ja sen perään joku Lassen aseveljistä esitti maljaa Larrylle. Kenraalin johdolla maljat kohotettiin ja 800 miestä seuralaisineen huudahti: ”To Larry!”
Ilta jatkui tanssiaisten merkeissä, itse tosin vietin aikaani hyvin toimivassa baarissa Lassen aseveljien ympäröimänä. Mieleeni jäi erityisesti Wilbur ”Doc” Donaldson, joka kyynelsilmin kertoi Lassen määränneen hänet jäämään Kham Duc:in tukikohtaan, Lassen itse hypätessä helikopteriin, lennolle jolta hän ei palannut. Erikoisjoukkojen veteraanien keskipisteeni oli vanha sotilas nimeltä Lee Myers. Kuultuaan,että olen Suomesta, hän kääntyi puoleeni, kertoen olleensa Vietnamissa Lassen kanssa samaan aikaan. He olivat myös viettäneet vapaa-aikaansa yhdessä ja kerrottavaa oli niiltäkin reissuilta kertynyt. Hän kirjoitti viestin SOG-kirjaan ja samalla selvisi Lee Myers:in olevan yksi Congressional Medal of Honor kunniamerkin saajista. Hän kirjoitti kirjaan:” Larry Thorne– The finest soldier I have ever known!”
Paluumatkalla Washington DC:hin Clyde ja Charlie kertoilivat ammattisotilaan elämästä. He kertoivat myös eversti Mattheson:ista, joka oli määrännyt Lassen tekemään hiihtoladun Bad Tölz:in maastoon Saksassa. Eversti itse halusi hiihtää ladun myös ensimmäisenä läpi. Eversti Mattheson:ia ei kuulunut ladulta takaisin, joten katsottiin parhaimmaksi lähettää partio häntä etsimään. Etsintäpartio löysi everstin täysin uupuneena ladun loppuosuudelta. Seuraavana päivänä eversti olikin ilmoittanut olleen viimeinen kerta kun Thorne suunnittelee latuja 10th. Special Forcelle!
Samana iltana Charlie Norton järjesti illanvieton kotonaan, johon osallistuivat Keravuoren perhe, kiltalaisille tutut Klaus Mullinex ja Clyde Sincere vaimoineen. Ilta sujui miellyttävissä merkeissä ja illan kohokohtana oli Törni-puukon luovutus Hellä Keravuorelle, sekä hänen kahdelle tyttärelleen. Rouva Keravuori on jo yli 90-vuotias, mutta muisti on edelleen erittäin hyvä. Hän kertoi Lassen suosikkinäyttelijän olleen Burt Lancaster ja suosikkiruoan pippuripihvi. Hellä Keravuori oli erityisen otettu muistamisesta ja pyysi välittämään terveisensä killan jäsenille. Charlien mukaan Hellä Keravuori oli pystynyt tarvittaessa puhumaan Lassen kanssa myös ns. pehmeämmistä arvoista. Kaiken kaikkiaan matkani oli mitä onnistunein kokemus ja oli todella mielenkiintoista kulkea Lauri Törnin jalanjäljissä. Päällimmäiseksi jäi mieleen selkeä kunnioitus, joka erikoisjoukkojen miehillä oli Lauri Törniä kohtaan.
”He was the finest soldier I ever met”, lausui eversti Robert Rheault myöhemmin Las Vegasissa …, mutta se onkin jo toinen tarina!